Jokaisella toimialalla on toki suuri määrä toisistaan poikkeavia haasteita, mutta kovin moni asia on myös samanlainen. Samat kysymykset toistuvat. Miten voisi saada julkisia tukirahoituksia? Miten saisi lisää kauppaa? Mistä löytäisi jonkun joka sijoittaisi firmaan? Miten saisi liiketoiminnan skaalatuksi maailmalle? Yksiselitteisiä vastauksia ei ole olemassa, mutta jos on tehnyt jonkun asian sata kertaa, niin saattaahan sen jo vähitellen osata.
Miten saan julkista tukirahoitusta?
Itse aikanaan nuorena yrittäjänä nuo samat kysymykset kävivät mielessä. Tein pari tukihakemusta, joista molemmista tuli hylsy, ja totesin että liian vaivalloista. Lopulta maksoin konsultille ja hakemus meni läpi, ja sillä rahalla oikeasti kehitettiin toimivaa uutta liiketoimintaa, joka lienee maksanut itsensä takaisin moninkertaisesti. Nyt on oppinut, että kun idea on riittävän hyvä, tarvitaan vain vähän työtä, osaamista ja kokemusta, niin tukirahoituksia on saatavissa. Tukien viidakko on melkoinen jo pelkästään Suomessa, ja kun siihen lisätään EU-tuet niin heikompaa hirvittää. Ei kannata pähkiä yksin ja ottaa hylsyjä vastaan.
Mistä lisää kauppaa ja skaalaa?
Itse uskon, että pitää tehdä pieniä testejä, ja jos joku toimii, niin sitten skaalata sitä. Ja tietysti maailmalle skaalaamalla löytyy lisää kauppaa, mutta se ei aina ole helppoa. Siellä asiakkaat eivät välttämättä ajattele samoin kuin kotimarkkinalla. Jälleenmyyjät tai kumppanit eivät olekaan samoja? Samanlainen markkinointi ei aina toimi. Siksi uskon pieniin kokeiluihin ja niiden skaalaamiseen JA siihen, että joku on tehnyt sen joskus aiemminkin. Kannattaa keskustella sellaisen kanssa ennen kuin lähtee kokeilemaan. Markkinointi on sitten vielä oma lukunsa. Tein sitä aikanaan yrittäjänä enkä milloinkaan lähtisi sitä enää tekemään itse. Jos tekee markkinointia 8 tuntia päivässä työkseen, osaa sen paremmin kuin minä.
Kuka sijoittaisi firmaani?
Lähtökohtaisesti ei koskaan kannata ottaa ulkopuolista sijoittajaa, ellei se ole pakollista yrityksen kehityksen kannalta. Mutta joskus on pakko. Silloin tietysti ”smart money”, eli sijoittaja joka tuo mukanaan rahan lisäksi myös osaamista ja verkostoja, on se minkä haluat. Sitten pitää vain vakuuttaa enkeli tai rahasto siitä, että firmaasi kannattaa sijoittaa. Pitää olla idea jossa on potentiaalia ja tiimi joka on rautainen ja sitten vielä deck ja esitys jota on hiottu 100 kertaa vielä senkin jälkeen kun se oli täydellinen – ja jota on testattu ja iteroitu.
Itse uskon lyhyisiin tarinoihin. Jos tarina on liian pitkä, ei jaksa kuunnella, ja jos se on liian pitkä, siitä on tehty liian mutkikas. Tässä on toinen kohta, jossa kannattaa luottaa kokemukseen. Sellaiseen ihmiseen, joka on tehnyt 50 onnistunutta rahoituskierrosta ja jolla on verkostossaan ihmiset jotka etsivät sijoituskohteita. En tiedä millä nimellä heitä pitäisi kutsua – bisneksen kummisedät ja -tädit kenties?
Kun on nähnyt itse elämän nuorena yrittäjänä, katsoo itseään nyt toisten keski-ikäisenä konsulttina ja katsoo itseään kokeneempia konsultteja, niin täytyy todeta, että käsineet kannattaa ostaa siltä joka on joskus ennenkin tehnyt käsineitä. Toisin sanoen hommataan kutakin asiaa – on se sitten asiakkaiden tai rahoituksen hankkimista tai jotain muuta – tekemään ne, jotka ovat ennenkin sen tehneet.
Kaikki kaunis ei tule Espoosta
Tämä on ehkä suosikkiaiheeni tämän kirjoituksen kohdista. Itse asuin pitkän osan elämääni Helsingissä, ja yritykseni olivat aina ennen Helsingissä tai maailman metropoleissa. Enää en näe siihen mitään syytä, ja mieleni muuttui kahden asian takia: covidin ja sen takia mitä näin vuoden aikana. Covid oli yksi suurimmista muutoksista viimeisen 50 vuoden aikana, jos tietokonetta ja internettiä ei lasketa mukaan. Se toi esimerkiksi mahdollisuuden tehdä etänä lukemattomia asioita, joita varten ennen ajettiin tai lennettiin tunteja suuntaansa, ja sitten oltiin jossain tilassa tekemässä sitä minkä olisi voinut tehdä kotona. Tämäkin on yksi syy miksi aina sanon muutoksen olevan hyvä asia. Se on uusi mahdollisuus johonkin parempaan, vaikka tässäkin tapauksessa se toi myös paljon huonoa. Mutta aurinko nousee taas huomenna.
Toinen ja ehkä isompi tekijä on ne monet yrittäjät, joihin olen tutustunut viimeisen vuoden aikana (joskin pääasiassa virtuaalisesti). Heistä moni on ns. maakunnista, kaukana Helsingistä. Yrittäjiä joilla on hyvä idea, tarmoa ja intoa tehdä yrityksestä menestystarina ja vielä älliä menestyä. Maailma kaipaa ehkä siirtymää pois Slushista ja metropoleista? Voiko Muoniosta tai Harjavallasta tulla kovia yrityksiä ja yrittäjiä? Mielestäni voi tulla ja tulee. Se pistikin miettimään, että onko esimerkiksi Suomen yritysscene painottunut liikaa etelään. Pitäisikö esimerkiksi yritystukia olla enemmän maakunnissa? Tai verohelpotuksia? Pitäisikö VC-rahastojen, enkelien ja yrityskonsulttien tehdä road show maakuntiin sen sijaan, että odotellaan Helsingissä, kuka nyt tulee pitchaamaan? Pitäisi.
Muutama muu vinkki menneen vuoden varrelta
Varmaan aika montakin niitä on tullut, mutta tässä ensimmäiset jotka tulevat mieleen heti:
- Älä alirahoita firmaa. Moni loistava idea ja upea tiimi uppoaa, koska firmassa ei ole resursseja tehdä liiketoiminnasta riittävän suurta sen lentoon lähtemiseksi. Kulutetaan ehkä vuosia ja kituutellaan toimeentulon rajoilla, kunnes todetaan, että enää ei pysty. Eräs itseäni menestyneempi totesi myös yhdessä tapaamisessa, että hän ei enää lähde mukaan yhteenkään firmaan joka on alirahoitettu. Niin monta loistavaa ideaa ja upeaa tiimiä on tuhottu sillä, että on lähdetty tavoittelemaan jotain johon resurssit eivät riitä. Vähän niin kuin Putin joka tavoitteli Ukrainaa. Hoidetaan firman rahoitus kuntoon ja annetaan idealle ja tiimille mahdollisuus loistaa.
- Hyvä idea ei vielä merkitse mitään. Maailmassa on valtavasti hyviä ideoita ja monella on sama idea kuin sinulla. Tiimi on kaikki kaikessa. Hommaa hyviä kumppaneita ja apureita ja mentoreita ja advisoreita, älä yritä yksin.
- Epäonnistumista ei saisi pelätä. Suurin osa yrityksistä kaatuu ennen kuin niistä tulee menestystarinoita. Ehkä idea oli huono, ehkä tiimi ei vain osannut, ehkä aika oli väärä, ehkä joku teki paremmin, ehkä rahaa ei ollut tarpeeksi, ehkä maailma mullistui juuri väärällä hetkellä. Ei ole häpeä epäonnistua yrittäjänä. On häpeä olla yrittämättä. Ja jos joku idea meni persiilleen, niin siitä kannattaa ottaa arvokasta oppia, nousta uudelleen ylös ja jatkaa matkaa kohti seuraavaa hanketta. Jonain päivänä se onnistuu.
Viimeisin ajatus menneestä vuodesta voisi olla se, että on ollut upeaa nähdä esimerkiksi jonkun nuoren yrittäjän onnistuvan ottamaan askelia kohti suurempaa menestystä. Aina se ei onnistu ja jos ei, niin yritetään huomenna uudestaan.
Aleksi Aaltonen
Senior Advisor